Sota on aina ollut vahva kehittäjä kaikilla aloilla, eikä vähiten lentokoneissa. Ensimmäisessä maailmansodassa lentokoneiden vaikutus oli vielä pieni, mutta toisessa maailmansodassa niillä oli jo sitten huomattavasti suurempi vaikutus.

Ensimmäinen maailmansota

Lentokoneet tulivat ensimmäisessä maailmansodassa mukaan taisteluihin, mutta lentäjien tappiot olivat raskaat. Kunnollinen koulutus puuttui eikä koneissa ollut minkäänlaista suojaa lentäjille. Esimerkiksi britit ottivat ilmataistelukoulutuksen mukaan vasta 1917. Ensimmäisen maailmansodan kuuluisin lentäjä oli saksalainen Manfred con Richthofen eli Punainen Paroni. Punainen paroni ampui 80 vihollisen lentokonetta alas. Hän kuoli 25 vuotiaana vuonna 1918 Sommessa, Ranskassa. Hänestä tuli kuuluisa, koska hän yleensä lensi punaisilla koneilla. Viimeisen lentonsa hän lensi Fokker Dr.1 kolmitasolla. Hän kuoli viimeisellä lennollaan saatuaan osuman sydämeen. Hän kyllä laskeutui mutta kuoli vammoihinsa.

Toinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota oli todistanut, että lentokoneilla oli merkitys sodankäynnissä ja 1918-1938 tapahtuikin paljon kehitystä suunnittelussa ja 1930 luvulla siirryttiin metallirakenteisiin koneisiin. Alussa kuitenkin koneissa oli selkeät erot metallin vahvuudessa. Esimerkiksi brittien Hawker Hurricanesss oli vain metallilevyt mutta saksalaisten Messerschmitt BF 109 oli jo kuorirakenteinen vahva kokonaisuus. 1930-luvulla lentokoneiden moottorien tehot olivat 450-500 hevosvoimaa mutta sodan syttyessä koneista saatiin jopa yli 2000 hevosvoimaa ja alun perin 9-sylinteristä koneista tehtiin jopa 24 sylinterisiä. Samaan aikaan lentokoneiden nopeudet nousivat huimasti. Jos 1930-luvulla päästiin tasolle 400-550 km/h, jäivät ne sodan loppupuolen suihkukoneiden varjoon, joilla päästiiin yli 800 kh/h nopeuksiin ja potkurikoneillakin yli 760 km/h nopeuksiin. Saksalainen Me 163 rakettihävittäjiä tuli käyttöön vain muutamia, joten niiden todellisesta käyttökelpoisuudesta ei ole mitään kuvaa. Japanilaiset sen sijaan olivat kehittäneet kevyitä, nopeita lentokonemalleja kuten Mitsubishi A6M Reisen eli Zero, joka oli pitkään voittamaton taisteluissa, mutta se oli täysin panssaroimaton. Osa syynä japanilaisten onnistumisiin oli myös 30-luvun sodat ja koulutus, ja kun vastaan tuli kokemattomia liittoutuneiden lentäjiä, oli japanilaislentäjien alkuajat sodassa voittoisin.

Pommikoneet

Sotajohtajat huomasivat jo ensimmäisessä maailmansodassa, että lentokoneiden ehkä suurin valtti oli niiden pelote. Varsinkin pommit aiheuttivat tuhoa niin sotilas- kuin siviilikohteisiin + sodassa pommikoneilla pudotettiin myös sotapropagandaa.

B-17 Flying Fortress

B-17 oli ensimmäinen sarjatuotannolla toimitettu nelimoottorinen raskas pommikone. Se oli toisen maailmansodan yksi parhaimmista ja menestyksekkäimmistä koneista. Kone tuli palveluskäyttöön 1938 ja 1941 Pearl Harborin hyökkäyksen jälleen tuotantoa lisättiin huomattavasti. Konetta ehdittiin valmistaa sota-aikana 12 700 konetta. Kone oli nopea ja kestävä ja se pystyi laskeutuman pahastikin vaurioituneena. Yksi dokumentoitu laskeutuminen on koneella, jonka kaksi neljästä moottorista oli sammunut ja koneessa oli 179 ilmatorjunnan aiheuttamaa reikää. Sen viimeisissä malleissa oli peräti 13 konekivääriä torjumaan vihollisen torjuntahävittäjiä. Koneessa oli yleensä 10 hengen miehistö ja voimanlähteenä neljä Wright R-1820-97 tähtimootttoria, jotka tuottivat 1200 hv per moottori. Koneen suurin nopeus oli 462 km/h ja se pystyi kuljettamaan 4300 kilon pommikuorman.

Sota ja Suomi

Suomalaisilla oli venäläisiä vastaan sodassa aluksi mm. Brewster Buffalo koneita, jotka olivat aivan käyttökuntoisia Neuvostoliiton I-152 ja I-16 ja Mig 3 koneita vastaan ja varsinkin, sitten kun suomalaiset saivat saksalaisilta Me 109 koneita, oli suomalaisilla lentoetu, mutta vastustajalla määrä etu. Vuodesta 1943 lähtien Neuvostoliitto sai ilmaan Jak-7 ja Jak-9 koneet ja samalla suorityskyky nousi saksalaisten ja suomalaisten tasolle.

Lentäminen